3. elokuuta 2014

03.08.2014/ Juha Holma


Huh hellettä!

 

On taas ilmoja pidellyt: kesäkuussa etsittiin vedenpitäviä toppatakkeja ja heinäkuussa loppuivat tuulettimet kaupoista. Kesäkuussa oli muutama pätkä kuorotöitä, mutta muuten pidin lomaa. Metsää kaataen, klapeja pilkkoen, ruokaa laittaen, lenkillä käyden; siis normaalin ihmisen normaalia lomaa. Koko ajan jossain takaraivossa kummitteli tuttu riiviö. Riiviö, joka muistutteli tulevan kauden ohjelmiston suunnittelusta.

Peruslaiskana ihmisenä siirsin työn aloittamisen heinäkuulle. Täytyyhän sitä ihmisen pitää lomaakin! Paras perusteluni oli se, että heinäkuun sadepäivinä on paljon hyvää aikaa suunnitella, säveltää – kirjoittaa vaikkapa tämä blogi ajoissa odottelemaan. Nyt on siis 3.8. ja sopivia sadepäiviä ei sitten tullutkaan. Jos joku olikin, silloin oli itselläni ihan oikea este. Kaikki on vielä tekemättä, ei edes ajatusta suunnasta. Ei myöskään tämän blogin todellisesta aiheesta…

Vastaava tilanne ahdistaa eri ihmisiä hyvin eri tavalla. Jollekin paras tapa toimia on aina se kuuluisa viime tippa. Joiltakin katoaa toimintakyky täysin, jos kaikki ei ole ajoissa valmiina. On helppoa olla, kun tietää, mitä tekee puolen vuoden päästä ja voi vielä syventää ja muuttaa asioita ilman kiirettä. Itse kuljen sujuvasti molempia äärilaitoja surffaillen. Siihen tarvitaan tietenkin vahvaa stressinsietokykyä. Mieluiten – ja myös useimmiten – teen kaiken hyvissä ajoin valmiiksi. On miellyttävä tapa hoitaa etukäteen hikihatussa hurja määrä asioita, kun harjoituskauden aikana voi vaan keskittyä pelkästään itse harjoituksiin eikä enää sotkea ajatuksiaan jatkuvaan lennosta suunnitteluun. Samaa harrastan siviilissäkin: yksin kotona – viikonlopun pakolliset kotityöt – oli niitä kuinka paljon tahansa - teen itseäni säästämättä heti perjantaina. Loppuviikonlopun säästän tyytyväisenä omalle hyvinvoinnilleni. Kuoromaailmassa toki matkat, kilpailut, konsertit ja levytykset ohjaavat tekemisiä jo kauan ennen itse tapahtumia. Silti nekin voi suunnitella ennen dead linea.

Esimerkiksi kilpailuohjemisto pitää lähettää huomattavan aikaisin järjestäjille. Yritän aina tehdä eka version jo kuukausi(a) ennen. Voi kokeilla, kuinka joku uusi biisi lähtee lentoon. Jos se lentää fasaanin varmuudella, on vielä aikaa valita joku reservistä. Täytyy tunnustaa, että joskus olen valinnut mielestäni mielenkiintoisen ja toimivan kappaleen. Olen löytänyt siihen oivallisen lähestymistavan ja aloittanut sen harjoittamisen. Kolmansissa treeneissä olen joutunut toteamaan, ettei tämä nyt mikään napakymppi ollutkaan, hyvä kun osui edes tauluun. Tai niinkin että kappale toimi kivasti esityksessä ja olin jopa tyytyväinen esitykseen. Puoli vuotta myöhemmin huomaan, että nyt vasta löysin sen kokonaan uudella tavalla. Nyt se kuuluisi esittää! Mutta kun se kilpailu meni jo… Voihan sitä esittää konserteissa tai uusissa kilpailuissa, mutta jäi harmittamaan. Tässä yksi hyvä syy tehdä asiat ajoissa: varsinkin amatöörikuoroilla syvempi ymmärrys ja hienovireinen tulkinta vaatii aikaa.

Ja siksi siirryn nyt tulevien ohjelmistojen pariin. Lämmintä loppukesää!