03.08.2014/ Juha Holma
Huh hellettä!
On taas ilmoja pidellyt: kesäkuussa etsittiin vedenpitäviä toppatakkeja
ja heinäkuussa loppuivat tuulettimet kaupoista. Kesäkuussa oli muutama pätkä
kuorotöitä, mutta muuten pidin lomaa. Metsää kaataen, klapeja pilkkoen, ruokaa
laittaen, lenkillä käyden; siis normaalin ihmisen normaalia lomaa. Koko ajan
jossain takaraivossa kummitteli tuttu riiviö. Riiviö, joka muistutteli tulevan
kauden ohjelmiston suunnittelusta.
Peruslaiskana ihmisenä siirsin työn aloittamisen heinäkuulle.
Täytyyhän sitä ihmisen pitää lomaakin! Paras perusteluni oli se, että heinäkuun
sadepäivinä on paljon hyvää aikaa suunnitella, säveltää – kirjoittaa vaikkapa
tämä blogi ajoissa odottelemaan. Nyt on siis 3.8. ja sopivia sadepäiviä ei
sitten tullutkaan. Jos joku olikin, silloin oli itselläni ihan oikea este.
Kaikki on vielä tekemättä, ei edes ajatusta suunnasta. Ei myöskään tämän blogin
todellisesta aiheesta…
Vastaava tilanne ahdistaa eri ihmisiä hyvin eri tavalla.
Jollekin paras tapa toimia on aina se kuuluisa viime tippa. Joiltakin katoaa
toimintakyky täysin, jos kaikki ei ole ajoissa valmiina. On helppoa olla, kun
tietää, mitä tekee puolen vuoden päästä ja voi vielä syventää ja muuttaa
asioita ilman kiirettä. Itse kuljen sujuvasti molempia äärilaitoja surffaillen.
Siihen tarvitaan tietenkin vahvaa stressinsietokykyä. Mieluiten – ja myös useimmiten
– teen kaiken hyvissä ajoin valmiiksi. On miellyttävä tapa hoitaa etukäteen hikihatussa
hurja määrä asioita, kun harjoituskauden aikana voi vaan keskittyä pelkästään
itse harjoituksiin eikä enää sotkea ajatuksiaan jatkuvaan lennosta
suunnitteluun. Samaa harrastan siviilissäkin: yksin kotona – viikonlopun pakolliset
kotityöt – oli niitä kuinka paljon tahansa - teen itseäni säästämättä heti
perjantaina. Loppuviikonlopun säästän tyytyväisenä omalle hyvinvoinnilleni. Kuoromaailmassa
toki matkat, kilpailut, konsertit ja levytykset ohjaavat tekemisiä jo kauan
ennen itse tapahtumia. Silti nekin voi suunnitella ennen dead linea.
Esimerkiksi kilpailuohjemisto pitää lähettää huomattavan
aikaisin järjestäjille. Yritän aina tehdä eka version jo kuukausi(a) ennen. Voi
kokeilla, kuinka joku uusi biisi lähtee lentoon. Jos se lentää fasaanin
varmuudella, on vielä aikaa valita joku reservistä. Täytyy tunnustaa, että
joskus olen valinnut mielestäni mielenkiintoisen ja toimivan kappaleen. Olen
löytänyt siihen oivallisen lähestymistavan ja aloittanut sen harjoittamisen.
Kolmansissa treeneissä olen joutunut toteamaan, ettei tämä nyt mikään
napakymppi ollutkaan, hyvä kun osui edes tauluun. Tai niinkin että kappale
toimi kivasti esityksessä ja olin jopa tyytyväinen esitykseen. Puoli vuotta
myöhemmin huomaan, että nyt vasta löysin sen kokonaan uudella tavalla. Nyt se
kuuluisi esittää! Mutta kun se kilpailu meni jo… Voihan sitä esittää konserteissa tai
uusissa kilpailuissa, mutta jäi harmittamaan. Tässä yksi hyvä syy tehdä asiat
ajoissa: varsinkin amatöörikuoroilla syvempi ymmärrys ja hienovireinen tulkinta
vaatii aikaa.
Ja siksi siirryn nyt tulevien ohjelmistojen pariin. Lämmintä
loppukesää!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu