12. toukokuuta 2014

12.05.2014 / Martin Segerstråle

Viljornas kamp

Innan jag börjar kanske det är på sin plats att jag presenterar mig själv. Mitt namn är Martin Segerstråle, jag kommer från Åbo, jag studerar körledning och piano vid Sibelius-Akademin och mina A-kurser i dessa ämnen planerar jag att avlägga nästa vår. Jag dirigerade Studentkören Brahe Djäknar rf år 2010 och är för tillfället dirigent för manskören Åbo Sångarbröder Musices Amantes samt projektensemblen Ensemble Vida. Utöver det här har jag jobbat vid teatrarna i Åbo och Tfrs som korrepetitor och bandpianist samt också som solopianist och ackompanjatör lite här och där.

Så vad menar jag med "Viljornas kamp"? Nå, det kanske tål att funderas på. Den kamp jag ser handlar nog om hur mycket den enskilda koristen ska måsta satsa på sin hobby. Främst uppstår den kampen ju i amatörkörer där det finns både folk som är driftiga och övar hemma och folk som är med för att det är roligt och för att man hittar en gemenskap i körsången som få andra hobbyn erbjuder. Här blir dirigentens roll den medlande partens och samtidigt den lugne ledarens, då bägge sidor delvis måste få sin vilja genom trots kompromissandet.

I medlingssituationerna har jag själv märkt att en balans i repertoaren oftast är ett accepterat alternativ för både de driftiga sångarna och för de mera tveksamma. Argumentet med att man höjer ribban med lite utmanande musik förstår de flesta - även om alla inte nödvändigtvis ens vill höja ribban - och så länge resten av musiken inte är alltför jobbig kommer alla att orka och klara av den valda repertoaren.

Men viljan då? "Vi behöver väl inte bli bättre?" är ett argument som åtminstone jag ser rött av. En kör vill väl alltid bli bättre? En kör vill väl alltid utvecklas, märka hur allt arbete ger resultat och hur kören sakta men säkert blir en bättre kör än den tidigare var! Förslaget "vi kan väl sjunga lätt repertoar bra istället" känns ju fullkomligt renons på vilja och geist.

Det handlar givetvis om vilken kör och vilket forum man rör sig i. Det finns säkert körer som är rätt nöjda med sin nivå och den arbetsinsats den kräver. Körer där pausen och den sociala samvaron är minst lika viktiga som själva sjungandet. Men som jag ser det kan också sådana körer hitta en ny nivå. Det kan då vara så enkelt som att ta med instrumentalister eller samarbeta med någon utomstående part. Man måste inte höja just repertoarribban så fruktansvärt högt för att ta ett steg framåt med kören. Huvudsaken är att *viljan* finns där.

Summa summarum: alla körer kan bli bättre och jag anser att alla körer borde vilja bli bättre. För vad är väl finare än den där känslan när man efter månaders arbete lyckas på konserten?

Med önskan om arbetsglädje, alla korister och dirigenter!

2. toukokuuta 2014

02.05.2014/ Airi Saloniemi


Kevättä rinnassa ja äänessä                               

 
Kuorojen kevätkonsertit, kilpailut ja retket ovat toukokuun aikana meneillään ja konserttikausi huipentuu muutaman lähiviikon aikana. Kaikkialla Suomessa voi nähdä monenlaisia hienoja esityksiä jos vaan ehtii ja löytää oikeisiin paikkoihin kuoroja kuulemaan.  Toivomme, että kaikkiin konsertteihin löytää paljon kuulijoita ja kuorolaulusta innostuneita!
Mielenkiintoisia ovat esitykset, joissa poiketaan perinteisestä kuoromusiikista ja tehdään jotain orkesterin tai vaikkapa tanssijoiden kanssa. Monet kuorot pyytävätkin nimekkään solistin mukaan houkuttelemaan yleisöä paikalle ja tuomaan lisämaustetta ohjelmaansa. Kannattaa yrittää bongata joku konsertti, jossa pääsee kokemaan ja kuulemaan jotain itselle tuntematonta musiikkia. Muilta kuoroilta saa usein hyviä ideoita omaan toimintaan. Hyvät ideat siis kertoon!
Konserttimatka on kuorolle iso asia ja vie paljon aikaa ja rahaa. Toimikunnan löytäminen, ohjelmiston kasaaminen ja suhteiden solmiminen matkakohteen kuorojen kanssa on haastavaa. Kuitenkin juuri kuoromatkat ovat ne isoimmat tapahtumat, joista johtaja ja laulajat oppivat paljon, ja jotka jäävät mieleen koko elämän ajaksi. Liityin aikanaan erääseen kuoroon juuri sillä houkutuksella, että pääsisin mukaan matkalle tutustumaan uuteen mantereeseen ja sen musiikkikulttuuriin. Siinä kuorossa laulan vieläkin, sillä reissu oli tehokas tapa tutustua toimintaan ja päästä mukaan uuteen joukkoon. Toivotankin onnistunutta matkaa kaikille, jotka tämän luettuaan ovat jonnekin kuoronsa kanssa lähdössä.
Kilpailuihin tähdätään edellä mainittuja projekteja tiukemmalla asenteella ja tehdään loppuun asti hiottua työtä jo pitkään ennen tapahtumaa. Jos sattuu onnistamaan ja tuomaristokin on myötämielinen esitykselle, saattaa kuoro saada mainetta loppuelämänsä ajaksi. Kilpailu on kehittävä kannustin johtajalle ja kuorolaisillekin, jos siihen liittyvästä palautteesta ottaa opiksi ja malttaa tehdä positiivisella mielellä töitä.
Jos satutte johtamaan innokasta ja aktiivista kuoroa, voin suositella hyväntekeväisyyskeikkojen tekemistä. Palvelutalot, vankilat, sairaalat ja hoitolaitokset ottavat varmasti ilolla vastaan esiintyviä musiikkiryhmiä. Hyvän mielen ja musiikin ilon jakaminen on tärkeää. Päivittäin musiikkia tekevä saattaa helposti unohtaa, miten musiikki on monille ainutlaatuinen kokemus ja tärkeä väline tunteiden käsittelyssä.
Toivotan iloista ja muistoihin painuvaa kevättä kaikille kuoronjohtajille ja kuoroille. Vaikka oma porukkanne ei lähtisikään kisoihin, matkalle tai edes pitäisi tällä kertaa konserttia, väitän silti, että toukokuussa eletään kuorovuoden parhaat hetket ja löydetään yhdessä tekemisen meininki!
 
 
Airi Saloniemi
Naiskuoro Elegian taiteellinen johtaja
SKJ:n hallituksen varapuheenjohtaja
vs. kanttori Tapiolan seurakunnassa