17. kesäkuuta 2012

17.06./Sakari Ylivuori

Olen viimeisen parin vuoden aikana keräillyt vanhoja suomalaisia sekakuoroeditioita. Keräily sai alkunsa väitöskirjaprojektistani, mutta nykyään keräilyllä on myös muita syitä. Vanhoista kokoelmista – erityisesti Kansanvalistusseuran Sekaäänisistä lauluista ja K. E. Holmin Sävelistö -sarjasta – tekee välillä hämmentäviä löytöjä: kaikkien laulamien suomalaisten kuoroklassikoiden ensipainoksien lisäksi ne sisältävät suuret määrät sekä ansiosta että ansiotta unohduksiin jääneitä kuorolauluja.

Tartuin näihin kokoelmiin taas kerran, kun aloin suunnitella kuorojeni ensi vuoden ohjelmistoja; josko sieltä tarttuisi käteen jokin yksittäinen tuntematon helmi. Kokoelmista nousee esiin kerta toisensa jälkeen yksi ryhmä, johon en edelleenkään tarttunut mutta joka jää jostain syystä aina vaivaamaan mieltäni: hyvin sävelletyt ja musiikillisesti kiinnostavat laulut, joissa on aivan kammottavat tekstit. Itse asiassa tuntuu siltä, että monen laulun ”unhoituksen” taustalla on nimenomaan teksti, jonka aihepiiri ja tyyli eivät kosketa nykylaulajaa millään tavalla tai sitten se herättää lähinnä kiusaantuneita tunteita. Sivumennen sanoen ei liene sattumaa, että Sibeliuksen Kantelettaren ja Kalevalan teksteihin tai Aleksis Kiven runoihin säveltämiä lauluja lauletaan edelleen, mutta aika harva kuoro ottaa laulaakseen säveltäjämestarin Juhlamarssia (”Nouse, kaikki kansa, hengen työhön, eessä käyös joukko nuorison...”) tai opuksen 23 lauluja (”Miks’ lapset kiistäisi keskenään, ken parhain lempivi äitiään?”).

Olenkin jo pitkään pyöritellyt ajatusta joidenkin tällaisten laulujen uudelleensanoituksesta. Voisi yrittää antaa tekstin vuoksi unohdetulle musiikille uuden mahdollisuuden nykyaikaisin tekstein. Ajatukseni on, ettei edes yrittäisi ”kääntää” runoja nykykielelle, vaan musiikkiin tehtäisiin ihan uudet tekstit. Itse en aio tekstejä vääntää, vaan jättäisin tehtävän sen alan oikeille osaajille. Projektin avulla voisi ehkä tuoda esille joitakin Suomen musiikinhistorian unohdettuja säveltäjiä (Nyberg, Kiljander...). Saa nähdä, tartunko koskaan tähän pyhäinhäväistykseen.

Laulutekstien modernisointi ei sinällään ole uusi idea. Uskoakseni kaikki kuorot laulavat Krohnin Kesäillalla-kansanlaulusovituksen kertsin alun ”lala lallala lallallei...” eikä ”suta sumfatirallallei” kuten se ensipainoksessa (Sävelistö 3 vuodelta 1890) on julkaistu.

Hyviä kesäiltoja kaikille! Kesäiltojen ratoksi voi vaikka kommentoida näitä blogitekstejä.

Sakari Ylivuori

PS ”Miks’ lapset kiistäisi...” -säe viitannee alkuperäisessä runossa Suomi-äidin poikien kieliriitaan ja sen turhuuteen.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu