4. lokakuuta 2010

Jussi Mattila 4.10.2010 - Syystunnelmia

Syksy on tullut vauhdilla ja iskenyt huiman kiireen päälle. Kiireisimmin syksy on tullut vastaan nuorisokuoron kanssa. Jo 60-henkisen porukan arkisen kuoroelämän organisoinnissa riittää tarpeeksi puuhaa, siihen kun vielä lisää huikean työntäyteisen syksyn - 11 konserttia ja muut esiintymiset päälle - on johtajalla välillä hieman hiki (jos on kuorolaisillakin). Mieskuorossa toteutetaan rakennemuutosta hitaasti mutta varmasti ja hyvältä näyttää! Viime keväänä olemassaolonsa kanssa kipuillut kamarikuoro on myös pienen uudistumisen myötä herännyt uuteen ääneen ja kuuntelemaan itseään. Johtajakin oppii aina jotain uutta - ehkä ne parhaat kuorolaulajat löytyvätkin sieltä viulistien, pasunistien ja muiden instrumentalistien joukosta eikä aina välttämättä lauluopintoja suorittaneista. Opiskellaanko Suomessa riittävästi ensemblelaulua? Joskus tuntuu - ihan oopperaesityksiäkin kuunnellessa - että monilla suomalaisilla laulajilla on hieno ääni, vain korvat puuttuu.
No, ei passaa yleistää. Mutta eipä Suomessa oikeasti kauhean usein oopperassa kuule niin toimivaa ensemblea kuin Ruotsin kuninkaallisella oopperalla oli tarjota Savonlinnassa kuluneena kesänä. Skandinaavinen kuorolaulukin antoi kyllä kuulua itsestään toden teolla viime kesän Nordklangissa Tanskan Århusissa. Kilpailleita ja esiintyviä kuoroja kuunnellessa jäi miettimään onkohan Suomi todellakin sellainen kuorolaulun mallimaa kuin luulee olevansa.

Kuluneena vuonna olen - parin johtamani kuoron puolesta - joutunut tarkistamaan suurennuslasilla kuorolaisten ja kuorojen kattojärjestöä SULASOLia. Jäsenyyden mielekkyys on katkolla aika ajoin täällä rajaseudulla (ainakin Helsingistä katsottuna). Tätä tarkastelutarvetta on lisännyt nuorisokuoroni mukanaolo koevuodella.
Lähinnä vastaan tulee tietenkin piiri. Sulasolin Pohjois-Savon piirin toiminta on ollut täysin kuollutta viime vuosina. Nyt sitä on lähdetty tarmokkaasti elvyttämään - osittain Kuopioon 2012 rantautuvien laulujuhlienkin vuoksi. Varsin vaikea on kuitenkaan piirin tasolla löytää kosketuspintaa: Sulasolilaisia sekakuoroja on piirissä kamarikuoroni lisäksi yksi, joka on varsin eri tavalla suuntautunut. Nuorisokuoroja ei yhtään. Mitäs kivaa sitten tehtäisiin yhdessä?
Pitää mennä sitten liittotasolle. Nuorten kuoroliitolla ei ole nuorisokuorolle tarjota myöskään kovin paljoa. Siinä liitossa kuorot ovat nimittäin suurimmaksi osaksi lapsikuoroja ja tyttökuoroja, muutama poikakuoro lie myös sekaan eksynyt. Nuorisosekakuoroja - siis 14-21-vuotiaiden sekakuoroja - ei ole nimeksikään. Entäs sitten sekakuoroliitto? Kamarikuorolaiseni ovat siitä merkillisiä, ettei heitä kiinnosta merkkien suorittaminen. Silloin ei kannata oikein osallistua merkkilaulukursseillekaan. Mihinkään suurkuoroiluun tai järjestötoimintaharrastamiseenkaan ei oikein tunnu löytyvän intoa.
Entä sitten SULASOL itse. Lehti tulee. Suureellisesti suomalaiset kuorot siinä valloittavat vuorotellen Etelä-Amerikkaa, Aasiaa ja muita maanosia niin että hetkeksi pysähtyy tuumimaan mikä blitzkrieg on menossa. Toisessa käteen sattuneessa lehdessä näkyy paljon samoja naamoja, valloitetaan Italia ja puheenjohtaja mietiskelee, onko perinteinen yhdistystoiminta enää riittävää tämän ajan ihmiselle, ja kuinka Sulasolissa on nyt aika aktivoitua jäsenistön suuntaan ja viestittää tarjottavista palveluista. Niin mistä? Jälkimmäinen lehti muuten oli vuodelta 2002.

Lopputulemaksi jää että tarttis tehdä jotain. Kuten eräs kuorolaiseni totesi: ei niillä merkeillä lauleta. Aika monissa asioissa ja asenteissa poljetaan vielä 1960-luvun meiningillä. Eräs tuttava puhui 20-luvusta mutta ihan siihen en uskalla mennä.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu