24. toukokuuta 2010

24.5.2010 / Teemu Tommola

Parhaita asioita, mitä kuorolle ja sen johtajalle voi tapahtua, on kova yritys ja sitä seuraava onnistuminen! Tähän tietenkin vastataan, että kyllä yritys ja erehdyskin toimii, mutta siitä joskus toiste. Onnistuminen tekee kuorolle, ja sen johtajalle, valtavan hyvää. Kirjoitan tästä tietenkin siksi, että nyt on kerrankin sattunut kohdalle useita ilonaiheita peräjälkeen. Toivon mukaan tätä on kiinnostavampi lukeakin kuin ikuista ongelmavalitusta, jota sitäkin kyllä kynästäni vaivattomasti kirpoaisi.

Kuoroistani nuorempi, Naiskuoro Ilona, oli jo melko hyvin valmistautunut kautta aikain kolmanteen konserttiinsa, kun päätin, että otamme riskin ja lisäämme harjoitusohjelmaan vielä kokonaisen laulusarjan, heille itse räätälöimäni Saunassa-nimisen sikermän. Olin kyllä ottanut kiireen huomioon säveltäessäni, mutta sittenkin aika loppui kesken. Puoli tuntia ennen konserttia lopetettiin soundcheck ja todettiin, ettei sarjan kolmas, nopea osa kerta kaikkiaan mennyt kunnialla läpi. Joten sitä sitten pois jättämään. Kuorolaiset tosin sanoivat, että ei mitään ei jätetä pois: ”keikalla kyllä menee”. Ja vaikka yleensä vältän riskinottoa konsertissa, jokin niiden naisten asenteessa sai minut tekemään poikkeuksen – sillä seurauksella, että vaikea osa sujui, jos ei ihan virheettömästi, niin kuitenkin kunnialla ja sanoisinpa melkein että loistokkaasti. Ja siinä imussa koko konsertti onnistui oikein hyvin.

Kuoroistani vanhemman, kohta 80-vuotisjuhliaan viettävän EOL:n (Eteläsuomalaisen Osakunnan Laulajat), uskaltauduin antamaan päiväksi toisen hoiviin. Matkustimme Ruotsiin kiertueelle ja siellä mm. Uppsala Kammarköriä johtava Erik Hellerstedt opasti nuorehkoa laulajistoa ruotsalaisen sointi-ihanteen suuntaan. Tämä se vasta kovalta riskinotolta tuntuikin. Mitä jos se Erik saa kuoron soimaan paremmin kuin minä? No, tietenkin sai – hän oli mukava ja oivaltava laulupedagogi! – mutta sepä tuntuikin vain hyvältä. Nyt tiedän, mitä näistä laulajista saa vielä irti! Ja vielä ystävällisesti näytettiin, millä keinoin... Paradoksaalista kyllä, tämä oli parhaita tempauksiani johtajana.

Mutta toistaiseksi paras tempaus on kuitenkin EOL:n levytysprojekti, joka päättyi toissapäivänä, kun 1600-luvun englantilaista musiikkia sisältävä ”Shades and darkness” -cd julkaistiin. Vaikka olen sen verran kontrollihakuinen muusikko, että tunnen levytyssession vähintään yhtä inspriroivaksi kuin ohikiitävän konserttitilanteen, olin jo vuosia epäröinyt ryhtyä tähän hankkeeseen. Viimein tuntui kuitenkin olevan oikea hetki, ja hyvä ohjelmistoideakin oli löytynyt. Kävimme toimeen. Harjoitusjakso oli palkitseva. Se toi kuorosta esiin aivan uusia puolia: elävämpää fraseerausta, vahvaa suunnan tuntua, notkeaa renessanssilegatoa ja säteilevää sointupuhtautta. Nyt, kuunnellessani valmista levyä pystyn kerrankin jättämään ikuisen (itse)kriittisyyteni ja iloitsemaan sävelmistä, joihin ehdin tämän hankkeen aikana solmia syvän henkilökohtaisen suhteen.

Nyt alkaa pitkä kesä, jonka aion jakaa tasan lomailun, sävellyksen ja syyskauden valmistelun kesken, näistä mitään laiminlyömättä. Toivotan kaikille kollegoille rohkeita yrityksiä ja onnistumisia!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu