4.4.2010 / Mikko Sidoroff

Minne menet SKJ?

Koin pari päivää sitten yllättävän adrenaliinipiikin: Radion Kamarikuoro on ollut lakkautettuna nyt jo viiden vuoden ajan, eikä meillä ole edelleenkään säännöllisesti toimivaa ammattikuoroa. Jo tämä muistutus itsessään nosti punan kasvoilleni ja verenpaineen koholle.

Välittömästi tämän jälkeen rupesin pohtimaan sitä, olisiko asialle jotain tehtävissä. Sen jälkeen mietin, mitä SKJ voisi asialle tehdä. Välittömästi tämän jälkeen ajatus hakeutui kysymyksien ”Mitä asioita SKJ loppujen lopuksi edes ajaa, mitä se yrittää olla ja mikä se lopulta voisi olla?” äärelle. Voisiko SKJ olla yksi niistä instansseista, jotka voisivat edesauttaa ammattikuoron uudelleensynnyssä..?

Vastaus on Kyllä. Olen aika varma, että SKJ voisi olla se, joka kohottaa suomalaisen kuoromusiikin entistä korkeampaan asemaan. Meitähän on loppujen lopuksi tässä yhdistyksessä aika monta, jopa 153 jäsentä. Ja niistä melkein kaikki maksavat jäsenmaksunsa vuosittain. Se osaltaan osoittaa meidän lojaaliuttanne tätä ammattikuntaa ja ylipäätään ammattiamme kohtaan.

Mutta mihin tämä minun idealistinen pyrkimiseni saattaa kaatua? Siihen, että tuosta 153 hengen jäsenistöstä n. 2/3 on hiljaa. Käytännössä hallitus ei saa koskaan palautetta yhdistyksen jäseniltä, blogeja ei kommentoida, eikä yleistä keskustelua ammattikunnan tilasta ja tulevaisuudesta juurikaan ole.

Tämä on tulkittavissa ainakin kahdella tavalla:

1) Olemme tyytyväisiä kaikkeen; hiljaisuushan on myöntymisen merkki.

2) Ei vain jaksa. Oma työ vie voimat niin totaalisesti, ettei yhdistystoimintaan juurikaan riitä voimavaroja. Ajattelemme, että kyllä ne SKJ:n pojat ja tytöt osaavat ilman minuakin..

On yleisesti tiedostettu fakta, ettei yhdistystoiminta kiinnosta ketään. Kukaan ei halua jäädä vuosikokoukseen kuulemaan tylsiä raportteja tileistä ja taseista. Ei ketään kiinnosta olla vastuussa yhdistyksen asioista, varsinkaan vapaaehtoisesti.

Sääli.

Soisin SKJ:lle vahvan aseman kuoronjohtajien jokapäiväisessä elämässä. Minusta olisi hienoa, jos me, jotka ammatiksemme kuoronjohtoa harjoitamme, näkisimme SKJ:n mahdollisena työkaluna ammattiprofiilimme nostamisessa. Sen kautta voisimme toteuttaa hulluimmatkin unelmamme.

Minulle ammattikuoron olemassaolo kuuluu ehdottomasti niihin unelmiin, joiden toteuttamiseen olen valmis tekemään melkeinpä mitä vain, minkä Suomen laki sallii. Uskon, etten ole tämän ajatuksen kanssa yksin.

Rakkaat SKJ:n jäsenet, haluan esittää teille haasteen: Mikäli teillä on unelmia, tuokaa ne yhteiseen pöytään! Tehdään yhdessä SKJ:sta paikka, jossa visioimme tulevaisuutta yhdessä kollegiaalisessa hengessä. Kuoronjohtaminen, vaikka se kuoron edessä tehdäänkin, on aika yksinäistä työtä. Siksi perään kuuluttaisin yhteen hiileen puhaltamista ammattikunnan kesken.

SKJ:n koulutustapahtuma syksyllä pureutuu näihin yllä mainittuihin asioihin: Mikä on lopulta kuorosuomen tulevaisuus? Missä ammattikuntamme on vuonna 2025? Mikä on sinun unelmasi?