1.3.2011 Jussi Mattila

Minä osaan olla hankala ihminen. Keski- ja eteläpohjalainen geeniperimä johon löytyy yllätyksellinen ripaus savolaisuutta ja ruotsalaisuutta vuosisatojen takaa sekä luonnollisesti ympäristötekijät Lohtajan kauniissa rannikkopitäjässä ovat olleet hyvä pohja rakentaa.
Aikanaan rähjäsin musiikkitunnilla lukiossa opettajalle, kun mielestäni opetussuunnitelma oli suppea. Edesmennyt taitava opettajani nautiskeli ryhmämme musiikkitunneista, koska luokasta sai aikaan kuoron – niinpä lähes kaikki musiikkitunnit olivat kuorolaulua.
Myös työpaikoilla olen ansiokkaasti ollut napit vastakkain. Seurakuntatyössä toimiessani en pahemmin sulattanut papiston puuttumista musiikillisiin asioihin ”mutu”-tuntumalla. Myöhemmin kuoroelämässä olen johtamistani kahdestatoista kuorosta kolmen kanssa joutunut erimielisyyksiin ja eronnut taiteellisen johtajan tehtävistä. Tai ehkä on väärin puhua erimielisyyksistä kuoron kanssa – harvemmin kuorot ovat yksimielisesti jossain linja-asioissa jotain mieltä. Yleensä – onneksi – suurin osa kuorolaisista on kiinnostunut pelkästään laulamisesta.
Kaikkiin eroamisiini löytyy yksi yhteinen nimittäjä: Saneeraus. Ikärakenne tai äänten välinen balanssi kuorossa on ollut sietämätön. Seuraavassa vaiheessa on asiasta keskusteltu hallituksen kanssa. On päätetty yhdessä toimista joita asian eteen tehdään.
Sitten on ryhdytty toimiin. Kahdessa kuorossa yritettiin luoda ikärakenteen vuoksi pienempi, niistä nuoremmista laulajista koostuva ryhmä jolle lohkaistiin pala harjoitusajasta. Jonkinlainen hassu ajatus toiminnan jatkumisesta vielä 10-15 vuoden kuluttua, nousu uudelleen jänteväksi hyvin toimivaksi ryhmäksi joka houkuttelee laulajia.
Seuraava vaihe: kuorossa huomataan että muutosta todella työstetään. Vastarinta - pakki päälle - peruutus.
Yhdessä näistä kolmesta kuorosta pidettiin laulukokeet kaikille laulajille tarkoituksena balansoida kuoro. Homma onnistui loistavasti ja kuoro jatkoi toimintaa jäntevänä. Vai jatkoiko? Kokemus (vanhojen laulukavereiden menettäminen) oli sen verran traumaattinen että tuska jäi kytemään. Ehkä seuraavaksi on minun vuoroni?
Taiteellisena johtajana olen yrittänyt kantaa jotain moraalista vastuuta kuoron taiteellisen kvaliteetin kehittymisestä. Minulle tärkeintä on että kuorolla ja sen laulajilla on halu jatkuvasti kehittyä, oppia uutta, pyrkiä tekemään asioita paremmin. On hienoa ja inspiroivaa työskennellä ihmisten kanssa, jotka pyrkivät tekemään parhaansa ja näkevät laulajapanoksensa kuorolle olevan muutakin kuin persuksien painamista tuoliin tiettyyn kellonaikaan kerran viikossa (jos muilta kiireiltä joutaa eikä tule yllätysvieraita kotiin). Loppukädessä kyse ei ole osaamisen tasosta, vaan halusta tehdä, kehittyä, ja tunteen palosta. Valitettavan usein tilanne vain on se, että kuoro on saanut rauhassa ajautua vuosien varrella tilaan, jossa jonkinlaisen lähtötilanteen saavuttaminen vaatii konkreettisia toimenpiteitä. Ja se on kipeää.
Ainoastaan yhdessä kuorossa nämä saneeraustoimenpiteet ovat onnistuneet. Kyseessä on omituinen porukka, joka ei harrasta minkäänlaista sosiaalista toimintaa. Kyllä he konserttimatkoilla viihtyvät yhdessä, hauskaa riittää, mutta koskaan ei synny mitään illanistujaisia, juhlaillallisia, karonkkatilanteita tms. Nämä omituiset ihmiset ovat tulleet kuoroon vain laulamaan.
Toki kaikissa tilanteissa, joissa napit ovat menneet vastakkain, olisi voinut joustaa, sovitella, neuvotella, aloittaa alusta, kärsivällisesti, hymyillä, ajatella ja ymmärtää että tämä on vain harrastus, itsetutkiskella, tehdä linjamuutoksia, keventää ja pehmentää. Olen iloinen että on kuoronjohtajia jotka näin toimivat ja kykenevät työskentelemään konsensusilmapiirissä.
Itseni kohdalla toivon kuitenkin, että siinä vaiheessa kun omilla ikätovereilla hiukset ovat jo harmaantuneet tai tippuneet päästä (meirän suvus tätä ei tapahu) jaksan vielä nousta barrikadeille närkästyneenä milloin mistäkin asiasta, homojen syrjinnästä, vääristä johtajista, vallan väärinkäytöstä, uskonnollisesta syrjinnästä, maidon homogenoinnista, teiden suolauksesta, päästöoikeuksista, euroviisuedustajien valintatavasta…