21. marraskuuta 2010

21.11.2010 Juha Holma

Kajoa kaamokseen!

SuLaSoLin liittokokous osui tällä kertaa Jyväskylään. Sen yhteydessä pidettyyn konserttiin saatiin ohjelmaa myös SuLaSoLin järjestämän sävellyskilpailun palkituista teoksista. Oli siis lupa odottaa hienoa, uutta musiikkia varsin laadukkaitten kuorojen esittäminä – Suomen Ateenassa ja kuorolaulun kehdossa kun oltiin ;-)

Jännityksen säilyttämiseksi arvovaltainen raati kilpailun järjestätahon kanssa oli päättänyt pitää tulokset salassa tekijöiltään kantaesitykseen saakka. Ei siis ainoastaan palkintosijoja vaan myös säveltäjänimetkin. Ymmärrän täysin sen, että jännitys täytyy säilyttää eikä tuloksia kuulu kenenkään tietää etukäteen: se olisi suorastaan naurettavaa. Mutta minussa nousi tässä tilanteessa kuitenkin se ”sisäinen kuoronjohtaja”! Miksi kuoronjohtaja ei saa tietää, kenen kappaletta hän työstää? Koska kyseesä on elävä säveltäjä ja vieläpä hänen kantaesityksensä, pidän johtajan roolissa suorastaan välttämättömänä, että voin tarkistaa ja kysyä asioita suoraan säveltäjältä. Kenen etua tässä ajettiin? Eikö konsertissa olisi tärkeää antaa johtajalle ja kuorolle kaikki tuki sille, että kantaesitys olisi mahdollisimman korkeatasoinen? Eikö johtajien salassapitokykyyn luoteta? Entäs jos nuotissa on joku yksinkertainen ja inhimillinen virhe - vaikkapa väärä tempomerkintä? Se saattaa tuhota koko sävellyksen perusajatuksen.

Ainakin oman kokemukseni perusteella säveltäjän roolissa on äärimmäisen vaikea oikolukea nuotteja. Sormi eksyy oikealle pianon koskettimelle sujuvasti, vaikka nuotissa lukisi mitä; tiedänhän minä miten se menee! Joskus olen löytänyt jopa seitsemännellä tarkistukierroksella vielä jonkin virheen. Virheet ovat oman teoksen oikoluennassa varsin helppoja tehdä.

Missään nimessä en halua, että kuorolaiset tietävät, kenen musiikkia he kantaesittävät, tässä nimenomaisessa tapauksessa. Johtajan yksiselitteinen oikeus olisi silti tietää tämä asia. Todennäköisesti moni kappale ei olisi saanut tästä tiedosta huolimatta ratkaisevasti parempaa esitystä – jos lainkaan. Kyse on enemmänkin periaatteesta. Johtajan pitää saada konsulttiapua, jos tuntee sitä tarvitsevansa. Voi olla, että suurimmassa osassa esityksiä sillä tiedolla ei paljon voitettaisi. Mutta kuka häviäisi, jos tämä tieto olisi johtajalla? Minun tikapuuhermostoni ei löydä häviäjää.

No, onneksi itse konsertti oli varsin nautinollista kuunneltavaa. Kuorot olivat hyvässä iskussa ja kappaleita – yhtä lukuunottamatta - tuntematta ei juurikaan moitteen sijaa esityksistä löytynyt. Eli valtakunnassa kaikki hyvin. Ylläolevasta vuodatuksesta huolimatta kuultiin upeita sävellyksiä hyvin esitettyinä. Silti allekirjoitan jyrkästi huoleni tästä järjestelystä.

1 kommenttia:

4. joulukuuta 2010 klo 20.48 , Blogger Anna-Kaisa kirjoitti...

Onnea palkinnosta sekä hienosta teoksesta!

-Kaisa, Cantinovum

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu