9. elokuuta 2009

Mikko Sidoroff 9.8.2009

Haja-ajatuksia pinnan alta

BLUMS! Kylmää! Niin kuin aina lämpimällä säällä; puhun siis uimastadionista ja sen vedestä, jossa polskin kymmenen kertaa kesässä. Kymmenen siksi, että olen ostanut kymmenen kerran sarjalipun kyseiseen paikkaan jo monen vuoden ajan. Yleensä elokuun lopulla Stadikan kauden viimeisinä päivinä alkaa tulla kiire, kun käyttämättä on vielä 4 lippua.. Vapaauintivaihde vitoselle ja menoksi!

Uinti on siitä hyvä harrastus, että se pitää hartiat ja selän kunnossa. Suosittelen siis jokaiselle kuoronjohtajalle! Lisäksi veden alla vettä kauhoessa on aikaa mietiskellä syntyjä syviä:

1) Mitähän sitä söisi tänään?
2) Ennätänkö uimaan päätyyn asti, ennen kuin tuo lihaskimppu kauhoo ohitseni?
3) Millaisia ohjelmistoja sitä taas keksisi kuoroilleen ensi kaudeksi?
4) Mitähän sitä raapustelisi SKJ:n blogiin…?

WRUMSH! Ohitti, sika! Uin tietenkin nopeiden radalla, koska omasta mielestäni olen nopea. No, tuo joka minut ohitti ei varmaankaan ole kanssani samaa mieltä. Päädyssä huomaan radalle ilmestyneen kyltin ”Kilpauimareille” ja vaihdan nolona kaistaa.

Viimeaikoina veden alla olen käynyt lävitse mennyttä. Bloggaaja-kollegani tavoin katsahdan kevääseen 2009, jonka ainakin yksi teemoista kiteytyy kysymykseen: ”Miksi ei?”:

Suuri aikeeni oli hakea ja päästä Tukholman kuninkaallisen musiikkiakatemian vaihto-opiskelijaksi vuoden ajaksi. Valmistautuminen prooveihin oli innokasta ja toivon täyteistä. Palkintona valmistautumiselle sain hyvin menneet proovit ja väsyneen, mutta onnellisen olon siitä, että olin tehnyt parhaani; perillä Helsingissä odotti kevät ja todellisuus: Sinua ei valittu.

Hain myös kansainvälisiin kuoronjohtajakilpailuihin (omasta mielestäni) ihan hyvällä nauhalla. Huhtikuussa sähköpostiin kolahti ystävällinen viesti: ” We apologetically have to inform you that you, Mikko Sidorff, have not been selected among these 12 competitors.” Kuten näkyy, pisteenä iin päälle oli ärrän ja äffän välistä puuttunut oo..

Voisi sanoa, että näiden ”vastoinkäymisten” takia olen joutunut rakentamaan omaa identiteettiäni kuoronjohdon ammattilaisena uuden perspektiivin valossa. Tähän asti elämä on kohdellut minua lähes pumpulihansikkain; kuoronjohtajana iloa on elämässäni riittänyt paljon. Nyt vastaan tuli seinä ja sen tuoma konflikti. Mikä eteen?

Kaikki tämä oli toisaalta odotettavissa. Harvalle meistä elämä hymyilee 24/7. Vastoinkäymisiä tulee pakostakin ja niiden ratkaisemiseen on löydettävä keinot, tässä tapauksessa itsensä sisältä: Omalla kohdallani vaihtoehtoja on kaksi: Ottaa opiksi tai katkeroitua. Parhaani mukaan olen yrittänyt ensimmäistä.

Harmillista, että ikävät asiat syövät hyviä asioita! Tässäkin tilanteessa tulisi muistaa kaikki ne ilot, mitä keväällä sain kokea: Mahtava oppimisprosessi pääsykokeisiin valmistautuessa (vaikken päässyt sisälle, opin paljon!), Kamarikuoro Krysostomoksen hieno kantaesitysteos Ville Matvejeffin ”Vaeltajan Laulu” ja sokerina pohjalla uusi oma, mahtava kuoro, TYY:n Kuoro, joka odottelee kuorokauden alkua Turussa.

Kaikkea tätä ennättää neljässäkymmenessäviidessä minuutissa pohtimaan veden alla. Uinti kannattaa aina!

Mikko

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu