Juha Holma / 26.7.2009

Kuoronjohtajan kesäloma – mikä se on?

Kuten niin monen muun, minunkin kesäni alkoi Tampereen Sävelen arktisissa olosuhteissa. Tamperelaisena kuorona jouduimme laulamaan jo torstaina. Sana ”joutua” siksi, että oli tarkoitus ensin treenata ja vasta sitten esiintyä. Loppuviikon me sitten todella treenasimmekin, sillä edessä oli lähtö Linziin Anton Bruckner-kilpailuun. Treenit jatkuivat Tonavan rantamilla ja itse kisassa saatiin koko kolmivuotisen Laulajat-johtajahistoriani aikana ensimmäistä kertaa keikalla ns. moposta kaikki irti! Lavalle nousi aivan eri kuoro kuin viikkoa aikaisemmin Mansesterissä! Tuloksena sekä sarjan ykkössija että kultaleima. Mielenkiintoista oli, että kaksi tuomaria kolmesta arvioi kappalekohtaiset pisteemme välille 21-25 (/30) ja yksi 14-18. Kuinka eräs suosikkikirjailijoistani (K. Turusen blogia lainaten) sanoikaan? ”Taiteilijan silmät eivät ole viime kädessä kilpailussa, vaan totuudessa, hyvyydessä ja kauneudessa.” Näin sen näin, taas kerran! Olisi oikeasti vaarallista, jos johtajien ja kuorojen silmät fokusoituisivat vain kilpailuihin. Taide ei näy pisteissä ja leimoissa, vaikka ne suuntaa-antavia parhaimmillaan voivatkin olla. Kilpailu tällä alalla olisi useammankin blogin ja keskustelun aihe!

Kyseisellä tamperelaisella kuorolla on jokin historian painolasti, että kaikki keikat menevät alle todellisen osaamisen – asiasta olen keskustellut edellisten johtajienkin kanssa, jotka tuntevat ja tunnustavat ongelman! Jokaiseen ongelmaan täytyy löytää lääke: olen tehnyt motivoinnin jos toisenkin, käyttänyt Alexander-tekniikkaa, huumoria – kaikkea mahdollista - päästäksemme eroon moisesta ikeestä ja vihdoin tuntuu löytyneen jonkinlainen viisasten kivi. Linzin upea onnistuminen tuonee sen riittävän itseluottamuksen jatkoonkin.

Kulttuuripääkaupunki Linzistä (loistavat lenkkeily- ja pyöräilymaastot!) suuntasimme Prahaan, jossa lähes 30 asteen helteet hellivät jo vapaalle päässyttä kuoroa ja johtajaa. Pari viikkoa aikaisemmin isäni kävi siellä 3 asteen sateessa. Sadetta on sitten lähtömme jälkeen riittänyt niillä nurkilla näihin päiviin asti. Perfect timing!

Juhannus ja alkuviikko sen jälkeen kotona. Sitten Joutsenoon – monen muun tapaan – kouluttamaan. Työteliästä, mutta hauskaa ja, ah, niin kouluttavaa aina myös itselle!
Sittenkö alkoi se kesäloma? Kyllä! Siis alkoi tulevan joululevyn suunnittelu, sovitus- ja sävellystyö. Soittajien, äänittäjien, tuottajien, äänityspaikkojen etsiminen tai varmistaminen. Kevään kilpaluohjelmisto, tulevan syksyn konserttiohjelmien viimeistely. Kyllähän ne omat konsertit vielä, mutta ne kolme vierailukonserttia syksyn kiertueella; pitäisi kysyä alkuasukkaidenkin mielipiteitä yhteiselon ihanuudesta! Itsellähän on selkeä kuva, mutta entäs jos... Sävellystyötkään eivät jätä rauhaan.

Mutta onko koskaan hetkeä, jolloin kuoromaailma jäisi kokonaan ajatusten ulkopuolelle? Toki! Loppuviikosta lähden kohti Vilnaa: siellä lupaan olla ajattelematta tätä maallista – joskus harvoin lähes taivaallista - kuoroelämää. Silti tiedän: jokainen uusi kokemus tuo jotain uutta niin kappaleiden tulkintaan kuin omiin sävellyksiin. Mutta onneksi en vielä kokiessani tajua sitä!

Aina...