18.3.2012 / Timo Lehtovaara

Aloitanpa minäkin esittelyllä: päätyönäni olen musiikinopettajana Turussa, Puolalanmäen musiikkilukiossa ja Puolalan musiikkiluokilla, ja siinä sivussa johdan myös kahta aikuiskuoroa.
Kuoroja on yhteensä neljä, koulussa minulla on kahdeksannen musiikkiluokan kuoro, ja musiikkilukion kamarikuoro, lisäksi johdan koulun orkesteria. Ne "oikeat" kuorot ovat CCA-sinfoniakuoro, viralliselta nimeltään Chorus Cathedralis Aboensis, sekä Laulun Ystävät -mieskuoro.

Monipuolisuus on valttia tässä hommassa. Kuluneen viikon ohjelmaan on mahtunut yhteensä kymmenen kuoroharjoitusta (näistä pari oli stemmiksiä, ja kaksi viikonloppuharjoituksia), sekä tietysti orkesteriharjoitus. Ohjelmistossa on CCA:lla Beethovenin Missa Solemnis, LY:llä kevätkonserttia ja Tarton mieskuoropäiviä, kasiluokalla mm. Glee-musaa, Tehosekoitinta ja afrikkalaista, lukion kamarikuorolla Kirmo Lintisen Fitness-oopperaa, Hamiltonia ja Makaroffia, eli melkoisen laajalla skaalalla mennään. Vapaina hetkinä olen sovittanut kuumeisesti orkesterisäestystä Dingon Sinä ja minä -veisuun; siitä tulee kevätkonserttimme yhteislaulu.

Koulukuoromme eivät todellakaan laula pelkästään rytmimusiikkia. Mielestäni ohjelmistovalinnat kouluikäisille ovat äärettömän tärkeitä, niiden kautta joko muodostuu tai ei muodostu se motivaatio, jolla nämä laulajat saadaan jatkamaan kuoroharrastustaan myös aikuisiässä. Nuoret ovat yllättävän konservatiivisia, ja pitävät soivasta musiikista, jossa on jonkinlainen sanoma. Se voi olla ristiinnaulitseminen tai rakkaustarina, mitä vahvempi, sitä helpompi myydä nuorille. Ja juuri tätä ideoiden myymistä nuorisokuoron vetäminen usein on, nimittäin jos nuoret eivät motivoidu laulettavasta musiikista, se kuuluu (ja näkyy) lopputuloksessa hyvin selkeästi. Tai sitten nuoret äänestävät jaloillaan ja katoavat.
Olemme tehneet koulukuorojen ja -orkesterin kanssa mm. Sisaskia, Mendelssohnin Psalmeja, Cherubinia sekä Carmina Buranaa, tällä hetkellä tekeillä on osia César Franckin teoksesta Die Sieben Worte Jesu. (Tänä vuonna vain kaksi sanaa, ensi vuonna ehkä loputkin...) Tenoristemma määrää paljon teosten soveltumisesta koulukuorolle, jos tenorit joutuvat roikkumaan pitkiä aikoja yksiviivaisessa oktaavissa, ei se paljoa motivoi poikia jatkamaan lauluharrastusta. Esimerkiksi Franck on teoksessaan kirjoittanut tenorin hyvin inhimilliseen äänialaan kouluikäisiä ajatellen. Tietysti joskus on pakko käyttää alttoja apuna ja vahvistuksena.
Opettajanurani huippuhetkiä oli joitain vuosia sitten, kun eräs lukion abiturientti-poika kertoi, että hänen suurin toiveensa on päästä vielä uudestaan laulamaan Mozartin Requiemia (olimme tehneet siitä osia aikaisemmin). Ja hän oli tosissaan.

Nuorten kanssa kannattaa myös käyttää vaihtelevaa ohjelmistoa, rytmimusiikin tai jazzin makuiset välipalat tekevät hyvää myös laulullisesti, niissä kun usein on vaikeampia rytmejä ja harmonioita, kuin perusklassisessa ohjelmistossa. Modernia musiikkia klustereineen ja puhekuoroineen on yllättävän vaikea saada läpi nuorille; tosin poikkeuksiakin on. Klaus Stahmerin Süsser Tod (löytyy Chor Aktuell -kirjasta) on ollut hitti, siinä kun on vahva tarina: koppakuoriainen kiipeää hillopurkkiin, jää kiinni ja kuolee....

Täällä Turun musiikkiluokilla olemme ilmeisesti jossain määrin onnistuneet kuorolaisten kasvattamisessa; useissa paikkakunnan kuoroissa huomattava osa laulajia on koulumme kasvatteja. Emme siis ole ainakaan aiheuttaneet pahempia kuoroallergioita.... Kannattaa muuten joskus tutustua vaikkapa Mieskuoro Naskaleihin; kuoroon on lumipalloefektillä virrannut musiikkilukiosta valmistuneita nuoria miehiä. Se kuuluu myös saundissa.

Mitä tällä kaikella haluan sanoa?
Nuorisokuorojen johtajat! Tietokoneita ja harrastuksia täynnä olevassa nykymaailmassa Teidän käsissänne ovat kuorojen tulevat laulajat, ja siten koko Suomen kuorojen tulevaisuus! Vastuullista hommaa tämä kuoronjohtajan työ....