28. marraskuuta 2011

27.11.2011 Jussi Mattila: Poukkoileva joulublogi

Ja nyt se on sitten taas joululaulujen aika.

Ilo ei ehkä läikähtele ihan täydestä sydämestä – joulusesongissa on puolensa – myös ne negatiivisensa. Joululaulujen harjoittelu katkaisee määrätietoisen ohjelmistoharjoittelun joksikin aikaa. Jollain kuorolla tuo aika voi alkaa lokakuun alkupäiviltä, jossain hommaan ryhdytään marraskuun puolivälissä. Hyvää on se, että monet joululaulut antavat yksinkertaisuudessaan loistavan mahdollisuuden kuoron yhteissoundin hiomiseen.

27.11 minulla oli Mikkelissä kauden ensimmäinen joulukonsertti. Ensimmäinen yhteinen esiintyminen kuorolla, jonka kanssa yhteistyö alkoi tänä syksynä. Lauloivat paremmin kuin koskaan harjoituksissa. Tyytyväinen voi olla - ja kai se on osaltaan jo sitä joulumieltäkin. Ensilumikin tuli.

Joululauluja on valtavasti. Silti oivaltavien sovitusten, haasteiden, aikaisemmin kuoron ohjelmistosta puuttuneiden laulujen löytäminen on vaikeaa. Eivätkä kuorolaiset ole aina kauhean innostuneita siitä että kuoronjohtaja tuo tästä uuden sovituksen – miksei se vanha tuttu kelpaa?

Monille kuoroille ja lauluyhtyeille Joulu on tärkeintä konsertointiaikaa myös kuoron talouden kannalta. Joitakin vuosia sitten teimme yhden kuoroni kanssa päämäärätietoisesti joulukonsertteja, joissa oli selkeä teema, ohjelmisto haettiin tietyltä aikakaudelta, rajattiin tiukasti. Motivoivaa ja mielenkiintoista puuhaa, joka oli täysin taloudellisesti kannattamatonta ja vähäisestäkin yleisöstä osa valitti, kun ei kuullut yhtään niitä tuttuja ihania joululauluja.

Äsken mainitsin kirosanan – taloudellisesta kannattavuudestahan ei saa kuoron esiintymisten ja ohjelmistovalintojen kohdalla puhua. Meillähän on korkeammat päämäärät, joihin halpahintainen markkinatalous ei saa vaikuttaa – eikö niin?
Markkinatalous. Mitähän Wikipedia tuosta kirouksesta sanoo?

”Markkinatalous on talousjärjestelmä, jossa hinnanmuodostus eli hyödykkeiden hintojen määräytyminen on vaan kysynnän ja tarjonnan säätelemä. Markkinataloudessa yritykset ja kuluttajat päättävät tahtonsa mukaisesti mitä haluavat ostaa ja tuottaa ja miten allokoivat resurssinsa ilman valtion väliintuloa.”

Kun valtio (tai joku muu, esim. kirkko) ei siis tue tuotteen hinnanmuodostumista ollaan jo aika lähellä markkinataloutta. Kuoroilla kun ei sosiaaliturvaa ole, ollaankin sitten kuoleman partaalla jos ei tuoteta tuotetta, jolle löytyy kiinnostuneita asiakkaita. Markkinataloudessa – ilman noita tukia – pitää tuote pystyä myymään. Kannattavasti.

Kuopiossa konserttitilojen suhteen tapahtui muutama vuosi sitten merkittävä muutos: seurakuntayhtymä alkoi periä kirkoista ja seurakuntakodeista vuokraa konsertoivasta tahosta riippumatta. Aikaisemmin näitä tehtiin jyvitysperiaatteella – kuoro kävi avustamassa muutamassa messussa ja sai pitää kirkkokonsertin. Ei enää. Nykyään aina raha vaihtaa omistajaa. Seurakuntayhtymä perusteli päätöstään viihdeartistien lisääntyneellä kiinnostuksella kirkkotiloja kohtaan – päätöksellä haluttiin rajata tätä. Jo tuolloin totesin, että eniten tämä tulee satuttamaan pieniä paikallisia yhdistyksiä, joiden jäsenet ovat suurimmaksi osaksi yhä kirkon jäseniä. Viihdeartisteilla, jotka keräävät suuret yleisömassat, on kyllä varaa kirkkovuokria maksaa.

Kirkolla on toki hinnoitteluun oikeus, heidän tiloistaanhan on kyse. Mutta mitä se vaikuttaa esimerkiksi esitettävään joulumusiikkiin?

Otetaanpa esimerkki: Kuopio ja sen pääkirkossa järjestetty konsertti. Seurakuntayhtymä ei tilavuokrahinnastoa sivustollaan esittele, mutta hieman joulun alla järjestetystä hengellisten joululaulujen ilmaiskonsertista – ei ohjelmamaksua, vapaa pääsy – kirkko perii kuulemani mukaan n. 500€. Ohjelmamaksun kanssa tämä ilmeisesti olisi korkeampi, arvioidaan nyt varovaisesti 700€. Tunnetusti kirkkokonsertteihin ostaa ohjelman n. 2/3 kirkkoon tulijoista. Kuopiossa ohjelmamaksun kipuraja yleisöllä menee tuolla 12€ pinnassa – jotain todella erikoista pitää olla että isomman hinnan uskaltaa laittaa. Kuoron peruskonserttiin, ilman solisteja tai soitinryhmiä, pitäisi siis houkutella n. 100 henkeä että vuokrakulut saa peittoon. Kun lasketaan että harjoituskustannuksiakin tulee, ei kirkko enää pysty konserttipaikkana kamppailemaan markkinatalouden pelisäännöillä. Maallisten konserttitilojen, koulujen juhlasalien, Musiikkikeskuksen kamarimusiikkisalin tms. käyttäminen on halvempaa. Ja niihin saa myydä oikeita pääsylippuja – edellä mainitussa kirkossa pääsymaksullisen (lipunmyynti on nykyään mahdollista) konsertin vuokrahinnat ovat 1500€ pinnassa.

Ja kun maallisiin tiloihin mennään, ei oikein vaikuta enää mielekkäältä laulaa (ilman kirkkoakustiikan ihanuutta) hartaita latinankielisiä joululauluja. Ei aina niitä tuttuja yleiseurooppalaisia tai suomalaisiakaan.

Joulu menee siis tiptapiksi, pukkeiluksi ja tonttuiluksi, lumen, hiutaleitten ja luonnon ylistykseksi. Lisää amerikkalaishenkistä mietiskelyä siitä, mitä pukki äidin kanssa keittiössä oikein puuhaili. Kirkko hinnoittelee Jeesuksen pikkuhiljaa ulos ohjelmistoista.

No, mikäs siinä, eihän se Joulun (Yule) juhlinta Suomessa ole alun perin kristillistä ollutkaan. Ja kyllä maalliselta puolelta löytyy muutakin kuin perusviihdyttävää ameriikanhuttua: Hassisen Koneen On jouluyö, nyt laulaa saa, Juicen Sika tai Jouluvirsi sisältää aika kosolti hyvää joulun sanomaa.

1 kommenttia:

17. huhtikuuta 2012 klo 10.44 , Anonymous Nimetön kirjoitti...

kyllä Kuopion nuorisokuoro osaa rahaa tuottaa.Nytkin oikein Jorma Hynninen on seuraavaksi julkaistavalla levyllä solistina.
Ei sitä levyä ihan halvalla tarvinne myydä.

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu