6. syyskuuta 2009

Jussi Mattila / 6.9.2009

Kuulumisia rajaseudulta

Joskus sitä tuntee olevansa aivan metsässä.
Toki olenkin, ihan fyysisesti. Ikkunoista näkyy puita, joiden mahdollinen kaatuminen talon päälle mietityttää myrskypäivinä. Ja joskus "hyvät" ideani osoittavat asiaa henkiseltäkin kantilta. Vaikka luonnollisesti pohjalaisen perimän omaavana toteutan ne siitä huolimatta - minoon oikias, sinoot vääräs...

Kirjoitan tätä blogia auttamattoman myöhässä, sangen monipuolisen kuoroviikonlopun päätteeksi. Lauantaiaamuna kiiruhdettiin Kuopion Nuorisokuoron 1/3:n, 15 laulajan kanssa(studioon ei mahtunut enempää), YLE Savon toimitukseen laulamaan suoraan lähetykseen. Pientä markkinointia, minkä jälkeen kuoron kanssa vetäydyttiin leirille 50 kilometrin päähän korpeen. Paikan nimi, Hirvijärvi, kertoo jo paljon.
Edessä oli tiivis harjoitusleiri, Suomen Paras Kuoro-sarjan lähetettyä ohjelmistoa opeteltiin ulkoa, viestintäkouluttajan kanssa pidettiin upea sessio, jossa nuoria opetettiin esiintymään kameroiden edessä. Lauantai-illan lopuksi katsottiin sarjan pilottijakso.
Pilottijakson jälkeen olikin sitten hieman miettimistä.
Ohjelmassa kuultiin monenlaisia musiikkiesityksiä: iloisia, vakavia, eloisia, vaativia ja vähemmän vaativia ohjelmistoja. Erikoista tässä oli, että n. 95 % ohjelma-ajasta täytettin Helsingistä. Saatiin siis jäädä tässä vaiheessa miettimään, mikä (ohjelmaan osallistuvista kuoroista) on Helsingin paras kuoro.
Koe-esiintymisiä toki kuvattiin kahdella muullakin paikkakunnalla, Tampereella ja Kuopiossa.
Ohjelman päätyttyä sainkin sitten käyttää kaiken vuosien varrella kertyneen tietotaitoni musiikin maailmassa työskentelystä purkaessani tilannetta: pettyneitä nuoria, koska heidän osuutensa ohjelmassa sivuutettiin pilotissa täysin. Miksi? Olivathan tuotantoyhtiön viestit lupailleet aivan muuta.

16-vuotias nuori ei aivan helposti ymmärrä vielä kaikkea, ei ole vielä Sibelius-Akatemian 50 opintopisteen arvoista kurssia "Musiikkimaailman raadollisuuden perusteet" suoritettuna.
No, tilanne purettiin, olin kiitollinen että satuimme olemaan leirillä, porukalla yhdessä, mikä helpotti asiaa. Sunnuntaina jatkettiin töitä uudella innolla ja kuoron suoritus alkoi hioutua melko mukavasti, elämää, virtaa ja intoa nuorissa riittää.

Joskus aikanaan - taisi olla viime vuosituhannella - eräs tunnettu säveltäjä-kuoronjohtaja totesi kuoroani kuultuaan Tampereen Sävelessä "Ai. Kehä 3:n ulkopuolellakin on elämää?"
Sitä todellakin on. Tällä vuosituhannella vieläkin enemmän.

Leiri päättyi kolmen pintaan ja 50 kilometrin siirtymän jälkeen tein vielä Kuopiossa pari tuntia yhtyelaulutreeniä, iki-ihanien Jacques Brelin ja Monty Python-sävelmien parissa. Miellyttävän kieroutuneen ohjelmiston vastapainoksi vielä kolme tuntia madrigaaleja kamarikuoron kanssa ja viikonloppu oli pulkassa.

Kirjoituksen alussa puhuin pohjalaisesta jääräpäisyydestä, tai kauniimmin, periksiantamattomuudesta. Joskus siitä on kyllä hyötyäkin. Edellisessä blogikirjoituksessa kerroin elokuisesta Haydnin Luomisen esityksestä, silloin se oli edessä. Nyt takana, onnistuneesti mutta ei helposti. Laulajia alkoi kesän jäljiltä oudosti kadota kartalta ja kuoro kutistui lopulta 52 laulajaan. Allekin olisi mennyt, mutta kiristin hampaat yhteen, irvistelin jonkin aikaa ja päätin vain hankkia jostain puuttuvat laulajat. Puhelinlaskua kaihtamatta tässä ajassa tietenkin piti turvautua ammatti-ihmisiin, joita onneksi tunnen jonkin verran. Keväällä harjoitellut pohjat nostettiin harjakorkeuteen viikon tiukan harjoitusperiodin avulla - lopulta esitys onnistui aivan mallikelpoisesti. Solistikaarti (Mari Palo, Ville Rusanen, Mika Kares, Jussi Myllys) teki hienoa työtä - ja kuten usein käy, tämä osaltaan heijastui myös kuorolaisille positiivisena energiana. Kaiken kruunasi Kamariorkesteri Virta, joka osasi suomalaisorkesterille harvinaisen taidon: he soittivat hiljaa, kun partituurissa luki pp.

Syksy jatkuu työntäyteisenä. Freelancerille se on aina onni. Saunakin tuolla odottaa, joten kymmensormijärjestelmä nakutti tämän jutun tajunnanvirtaa melkoisella nopeudella.

Ystävyydellä
Jussi

1 kommenttia:

16. syyskuuta 2009 klo 22.32 , Blogger heli kirjoitti...

Hei

Halusin vain kertoa,että kyllä täällä Helsingissä oltiin ihan ihmeissään, kun ei edes suoraan jatkoon päässeiden kuorojen laulua kuultu himpun vertaa.!!
Ensimmäinen ohjelma oli tosi,tosi surkeasti tuotettu ja koostettu. Harmitti teidän puolestanne ja monen muunkin kuoron puolesta. Toivottavasti ohjelma vähän tuosta kohenee.
Odotan innolla teidän kuoronne esiintymistä ja toivotan tsemppiä Sinulle ja nuorillesi. Nyhän suora lähetys on entistä kiinnostavampi,kun ei yhtään ole yleisöllä käsitystä,millainen kuoro meidät suorassa lähetyksessä yllättää :)

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu