6. joulukuuta 2010

Marita 6.12.2010

Asiat ovat arvokkaita. Jokainen pienen pieni, hetken häivähtävä. Sitä olen tässä viime päivinä miettinyt. Että miten paljon pitääkään ihmisen osata antaa olla, kuunnella ja olla puuttumatta. Tutkailen yksittäisiä sanoja, tekstien sisältöä muuttavia pieniä vivahteita. Pienellä sävymuutoksella saa lumesta jäätä, loskaa tai turvan. Tai jospa se onkin jotain symboolista?

On tullut seurattua mediaa. Kaikkensa tekevät, mutta sitä en tiedä, kenen eteen ja kenen puolesta. Kuka luulee, että me ihmiset kaipaamme tasaista tuputusta ja skandaaleja? Nautin suuresti niistä hetkistä, jolloin voin vanhanaikaisesti valita CD:n omasta hyllystä. Kuuntelen sen mitä haluan, kohtaan muusikot, kuulen tarinan, nautin suorasti ja häpeilemättä. Kyllä, ei kaiken tarvitse kauhistuttaa ja ravisuttaa. Enkä nyt tarkoita tajuntaa turruttavaa meditaatiohurinaa. Kuulen hoksaamista, löytämistä, riskinottoa, haastamista, muuttumista, leikittelyä...

Aika hassua huomata olevansa musiikin kanssa samassa kohdassa kehityskaarta, kuin muunkin elämän kanssa. Pienen pienet yksityiskohdat kiehtovat ja niistä on otettava selvä. Luulin olevani suurten linjojen hahmottaja, siis suoraan sanottuna suurpiirteinen. Toivottavasti tältä tieltä löytyy jotain rakentavaa ja kauaskantoista. Luulen, että nyt on aika kuunnella, mitä oma pää ja sydän sanoo, ja olla hetki kuuntelematta, mitä ihan kaikki muut maailman ihmiset ovat. Voi olla, että muutama konserttiarvio jää lukematta. Tuntuu aikuiselta, itsevarmalta, vähän röyhkeältäkin, mutta etupäässä uteliaalta päästää oma tuntemus valloilleen. Kokeillaanpa kaikki!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää jokaiselle suomalaiselle
ja tunnelmallista joulunodotusta!

Marita

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu