28. joulukuuta 2009

28.12.2009 / Jussi Mattila

Joulu on kyllä ihan parasta. Puhelin sammuksiin, ainakin 4 päivää poissa koneelta (siksi kirjoitan tätäkin hieman myöhässä) ja - rauhaa. 11 joulukonsertin ja lukuisten pienempien esiintymisten jälkeen tuntui kyllä tosi hyvältä.

Tavoistani poiketen suostuin tekemään hieman hommia jouluaattona. Kävin pienellä savolaiskylällä vanhainkodilla 9 hengen miesryhmän kanssa laulamassa joululauluja perinteisissä aattohartauksissa. Mieleen jäi - poikkeuksellisesti - papin puhe. Tällä kertaa jouluvalmisteluja lahjoineen ei tuomittukaan syvimpään syöveriin vaan tuotiin ilmi se, kuinka tärkeä osa joulua lahjojen antaminen ja saaminen on. Suun ruoka ja juoma ei hukutakaan välttämättä lasta hankeen.

Itsestähän se on kiinni kuinka sikamaista joulua haluaa viettää.

No, nyt joulunpyhät ovat ohi ja mennään kohti uutta vuotta. Ruhtinaalliset 6 päivää vielä lomaa jäljellä ja aikaa valmistella kuorojen tuleva kevätkausi, jollekin kuorolle jo syyskauden ohjelmistot ovat työn alla. Paljon sovitustyötä edessä, lähinnä rytmimusiikkipuolelta, jota ei löydy niin vain valmiina.

Lukaisinpa muuten eräästä alan lehdestä mietteitä, joissa rytmimusiikki - jälleen kerran - pantiin kuoro-ohjelmistossa hieman vähäarvoisempaan asemaan. Sitä kun kuulee esitettävän niin huonosti. Huhhuh. Jos tuota perustetta käytetään, niin taitaisipa aika iso osa perinteisestä kuoro-ohjelmistosta mennä saman pesuveden mukana. Niitäkin kun joskus kuulee esitettävän huonosti.

Olisikohan mukavaa, jos meillä olisi esitettävää musiikkia ja sen tasoa valvova ministeriö? Näinhän oli aikanaan naapurissa.

Vai olisiko mukavampaa antaa arvo sille, että ihmiset haluavat harrastaa laulua - yhä enenevässä määrin?

Musiikin lajista viis veisaan!

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu