3.11.2009 / Jussi Mattila

KALLIIT OVAT LAULUJEN LUNNAAT

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt tiukasti Kuopion Nuorisokuoron parissa. Suomen Paras Kuoro-ohjelma teetti loppumetreillään työtä sen verran, että kaikki muu piti jättää. Ymmärryksestä ja joustavuudesta kiitos muille johtamilleni kuoroille, jotka tukivat ja kannustivat upeasti nuoria.

Muutamia tunnuslukuja projektista voisi toki antaa. Savosta käsin asiat joutuu hoitamaan hieman eri tavalla kun pääkaupunkiseudulle lähdetään keikkailemaan.

3200 kilometriä, 48 tuntia bussissa. Viimeisinä viikkoina, kun valmistautumisaikaa oli vähän, tuo bussissa vietetty hukka-aika alkoi jo tuntua harjoitteluaikatauluissakin.

Tuotantoyhtiön maksamien matkakulujen lisäksi rahaa pelkkään matkustamiseen ja majoittumiseen paloi hieman yli 8000 €. Jokainen tietää, että tällaisten summien kerääminen kuorolle ei ole mikään ihan yksinkertainen juttu.

Kaikki tämä kannatti – olisi kannattanut vaikka voittoa ei olisi finaalissa napsahtanut plakkariin. Suomen Paras Kuoro oli nuorille valtava oppimiskokemus. Ryhmän yhdessä toimiminen, oppimiskyky, luottamus laulajatovereihin – kaikki tämä kasvoi aivan hurjiin mittasuhteisiin. Normaalissa kuorotyössä arvioin menevän ryhmällä 2-3 vuotta samaan. Jotkut eivät sitä saavuta koskaan. Julkisuudella on toki myös oma arvonsa – keikkaa pukkaa mukavasti. Eikä vähäisenä toki voi pitää esiintymiskokemustakaan: alkuerässä TV-kameraa arastellut laulaja on oppinut, jollei nyt rakastamaan niin ainakin olemaan piittaamatta kyseisestä masiinasta.

Ja mitä muuta? Isona bonuksena kuopiolaisnuoret saivat hienoja ystäviä: loistelias Philomela matkasi kanssamme kaikki neljä jaksoa ja kuorojen välinen ystävyys syveni kerta kerralta. En tiedä miten televisioruutu sitä tunnelmaa pystyy välittämään – studiossa lämpö hehkui muualtakin kuin valonheittimistä.

Eilen sain – Luojan kiitos – palata arkirutiineihin, normaalin viikko-ohjelman pariin. Johtamani Mieskuoro Puijon Laulun harjoitukseen ilmestyi yllättäen kolme nuorta miestä, jotka kävivät harjoitustauolla pienen koelaulun ja lunastivat paikkansa tenoririvistössä. Pohjaa löytyi eri lauluharrastuksista, aina Cantores Minoresista saakka.

Poikakuorotoiminta on osaltaan Kuopion Nuorisokuoronkin syntymisen taustalla. Siinä on kenttä, jota ei kuorolaulun maailmassa voida tukea liikaa.

Jussi Mattila