Ruut Kiiski / 5.7.2009

Kesä tuntuu menevän ohi kovaa vauhtia. Minulla on ollut pitkästä aikaa kunnon lomaa ja olen osannut siitä myös nauttia. Välillä kyllä tuntuu, että kuoronjohtaja ei ole koskaan lomalla. Kuorojen syyskausi alkaa jo elokuussa, ja ohjelmistovalinnat pyörivät päässä päivittäin. Välillä konsertti-idea nousee yhdestä kappaleesta, välillä minulla on superidea, muttei yhtään kappaletta sen sisällöksi. Ohjelmiston valitseminen on mielestäni yksi johtajan rankimmista, mutta myös antoisimmista tehtävistä. Vapaus valita tuo mukanaan myös vastuun. Seuraavia ajatuksia olen pyöritellyt päässäni taas ennen uuden kuorokauden alkua.

Suuremmat linjat on toki sovittu aikaisemmin. Konserttipaikat on varattu hyvissä ajoin ja konserttien teematkin ovat olleet itselleni selvät jo kauan. Kun nyt sitten täytyisi päättää lopullinen sisältö, ei se olekaan niin helppoa.

Ohjelmiston valintaan kohdistuu paineita monelta suunnalta. Kuoronjohtajana koen, että vastuullani ei ole vaan omien kuorojeni kehittyminen vaan myös koko kuorokulttuurin kehittäminen. Miksi tekisin samoja asioita kuin kaikki muut ja samalla tavalla. Kuorot erottuvat toisistaan usein juuri ohjelmiston perusteella. Tämän takia pistän itselleni riman ehkä turhankin korkealle. Haluaisin löytää joko uutta harvoin esitettyä musiikkia tai löytää jo paljon esitetyille musiikille uudenlaisen esittelytavan. Ja silti monelle kuulijalle ja laulajalle voi myös olla elämys laulaa ja kuulla tuttuja lauluja perinteiseen tapaan, jos se vain on tehty korkeatasoisesti! Taitaa kultaisen keskitien etsintä jatkua...

Ja sen lisäksi, että yritän kerralla parantaa koko maailman, yritän myös ajatella kuorolaisiani. Kun löydän omasta mielestäni hyvän kappaleen, mielessäni pyörii kysymyksiä. Vastausten löytäminen kaikkiin kysymyksiin kerralla on vaikeaa ja kärsimättömänä ihmisenä meinaan aina jumittua juuri tähän vaiheeseen. Onko kappale sopiva kuorolleni? Viekö se heidän osaamistaan eteenpäin? Saammeko sen ajoissa valmiiksi? Vaikka emme saisi sitä valmiiksi, onko se niin tärkeä kappale kuoron kokonaisohjelmistoa ajatellen, että kannattaa taistella ja esittää se ensimmäisellä kerralla vaikka keskeneräisenä? Sopiiko kappale konsertin teemaan ja muihin valitsemiini kappaleisiin? Edustaako se sitä suurempaa visiota, joka minulla on kuoroni toiminnasta? Kysymyksiä on loputtomasti. Kaiken tämän keskellä täytyy varmasti vain luottaa omaan makuunsa ja arvostelukykyynsä.

Tasapainoisen ja toimivan konserttiohjelman suunnitteleminen tuntuu olevan aivan oma taiteenlajinsa. Helppoa se on silloin kun konsertissa esitetään yksi isompi teos. Säveltäjä on hoitanut tuon kokonaisuuden suunnittelemisen jo aikaisemmin. Mutta jos konsertti koostuu monesta erillisestä kappaleesta, on mielestäni suunnittelu ja sommittelu erittäin tärkeää.

Asiaa voisi verrata vaikka kukkakimpun kokoamiseen. Suuret ja kauniit kukat pääsevät oikeuksiinsa hyvin tehdyssä asetelmassa. Myös vähäpätöisemmät heinät löytävät kauniissa kimpussa paikkansa. Sama pätee musiikkiin. Yksittäisen kappaleen tehoa voi muilla kappalevalinnoilla tehostaa ja hyvän kappaleen voi valitettavasti myös hukuttaa samantyylisten kappaleiden virralla. Yleisöä tulisi aina ajatella. Liian pitkä konsertti on puuduttava, vaikka musiikki olisi kuinka hyvää.

Näiden musiikillisten kukkakimppujen kokoamiseen käytän paljon aikaa ja toivon, että se myös tuottaa tulosta kun kokemus karttuu.

Koko ohjelmistonvalinta ja toteutus on prosessi, jonka lopputuloksen johtajakin kuulee ensimmäistä kertaa vasta konsertissa. Konsertin tunnelma ja lataus esitykseen vaikuttaa osaltaan myös siihen miltä kokonaisuus kuulosta ja tuntuu. Sitä latausta ei saada aikaan harjoituksissa. Vasta konserttitilanteessa kuulen, osuiko valintani oikeaan vai täytyykö minun ottaa opiksi seuraavaa kertaa varten.

Nyt palaan takaisin pyörittelemään näitä ajatuksia vielä vähän lisää päässäni ja etsimään helmiä kuorojeni ohjelmistoihin. Keskellä heinäkuuta kuoronjohtajan ajatukset ovat jo joulussa.