6. joulukuuta 2011

6.12.2011/Juha Holma

Jussi avasi varsin mielenkiintoisella tavalla joulupakettia ”taide ja talous”. Puuttumatta lainkaan sinällään todella mielenkiintoiseen aiheeseen kirkon ajautumisesta köyhien kuorojen viholliseksi, ajattelin antaa tajunnanvirran ohjata blogiani joihinkin muihin markkinatalouden ja kuoroelämän teemoihin.

” Markkinataloudessa yritykset ja kuluttajat päättävät tahtonsa mukaisesti mitä haluavat ostaa ja tuottaa ja miten allokoivat resurssinsa ilman valtion väliintuloa.”
Tästähän koko kuorotoiminnassa on todellakin kysymys: osaammeko tuottaa konsertteja, joita kuluttaja haluaa? Tai pystymmekö tuomaan jotain sellaista, mitä kuluttaja ei ole ymmärtänyt aiemmin haluta. Poikkeaako tämä mitenkään markkinataloudesta? Molemmat ovat markkinatalouden peruspilareita: tuota mitä halutaan, keksi uusia tarpeita!

Jos minä haluan tuottaa kaikki mielihaluni paketoituna yhteen konserttiin, vastaako se lainkaan yleisön mieltymyksiä? Tuskin. Kysymyksen asettelu on tietenkin absurdi: ei sellaista konserttia voi olla, missä kaiken saisi toteutettua. Tai sitten johtajan musiikillinen mielikuvitus on yhtä kapea-alainen kuin persujen maailmankuva. .Ei ”kaikki yhdessä paketissa heti” onnistu liike-elämässäkään, edes Jobsilla. Roomaa ei kukaan rakenna yhdessä päivässä tai konsertissa.

Juuri joulun aika – ja itselläni myös itsenäisyyspäivä! - tuo tämän tuottaja-kuluttaja –näkökulman esille. Tiedän monen kuoron tekevän varsin rohkeita konserttiohjelmia jouluunkin. Sivistetään ihmisiä tuntemattomilla, mutta heidän huomionsa ehdottomasti ansaitsevilla teoksilla. Ihmiset osaavat odottaa näitä valintoja ja tulevat juuri siksi konsertteihin: odotetaan hienoja, uusia elämyksiä. Juuri sellaiseen konserttiin itsekin menen, jos joskus tähän vuodenaikaan ehdin muiden musiikintekijöiden konsertteihin.

Niin, siis siitä markkinataloudesta. Kuinka paljon yleisöä nämä konsertit saavat? Usein kohtalaisen vähän. Sitäkin vannoutuneempia alan rakastajia, mutta korvaako laatu määrän? Kuoron kannalta kyllä ja ei. Mitä asiantuntevampi ja ennakkoluulottomampi yleisö, sitä upeampaa on tehdä töitä niin johtajalla kuin kuorollakin. Yleisökin nauttii saadessaan uusia ajatuksia ja näkökulmia musiikkiin. Kuoron finanssiministeri saattaa silti olla vähän pahoillaankin. Ei 50 kuulijalla johtajan palkkoja makseta ja onhan kuorolla paljon muitakin kuluja. Tämä on tietoisen kyyninen ja kärjistävä väite, mutta mikään ei ole kyynisempi kuin markkinatalous.

Yhdysvalloissa ammattiorkesterit pyörivät lähes täysin lahjoituksilla ja lipputuloilla. Ainakin vielä, jollei Obama saa lahjoituksia loppumaan poistamalla lahjoittajien verovähennysoikeuden, mutta se onkin kokonaan toinen tarina. Ohjelmistot pitää suunnitella niin, ettei säikytetä rikkaita ja usein kenties hyvinkin konservatiivisia lahjoittajia. Siellä markkinatalous todellakin jyrää kulttuurin saralla. Suomalainen amatöörikuoro toimii aivan samalla periaatteella, ohjelmisto saattaa määrätä tulokertymän esityksen laadusta riippumatta. Suomalainen yleisö on onneksemme suhteellisen ennakkoluulotonta, ainakin suurimmissa kaupungeissa. Silti juuri joulu- ja itsenäisyyspäiväkonserteissa on helppo sortua ilmeisiin ratkaisuihin, ainakin osin. Varsinkin kun ne konsertit ovat usein se vuoden paras tulonlähde.

Eilen johdin juuri täydelle Tampere-talon salille itsenäisyyskonsertin, jossa säveltäjäniminä oli mm. Toivo Kärki, Eino K. Saariaho, Kari Pappinen, Kauko Käyhkö ja Anssi Tikanmäki. Tässä yhteydessä on pakko mainita, että Kärjen kuorotuotanto on varsin huonosti tunnettua, mutta todella ammattimaista ja hienosti soivaa kuorotekstuuria.

Ai niin, se markkinatalous. Eilisen konsertin taloudellinen arvo mitataan vasta ensi vuoden itsenäisyyspäivän aattona: myydäänkö ylipaikkoja vai lauletaanko puolityhjälle salille? Oliko uudet näkökulmat perinteiseen juhlaan virkistävä ja jopa uutta yleisöä innostava kokemus vai karkotettiinko vanhatkin, joiden tilalle ei saatu edes uusia kuulijoita? Markkinat ovat aina jännittäviä ja asiantuntijoillekin vaikeasti ennakoitavia. No, onhan tässä välissä vielä monta konserttia – ensi viikolla seuraavat…

Epäloogisuuksia sisältävä ja enemmän kysymyksiä herättävä kuin vastauksia antava tajunnanvirtateksti kaipaa mahdollisimman huonosti tekstiin liittyvän lopetuksen. Siis: uusia avauksia kaivataan niin muussa elämässä kuin kuorokentälläkin. Uskon vakaasti että korkealle asetettujen taiteellisten arvojen ja taloudellisten tavoitteiden yhdistäminen on mahdollista. Me kuoronjohtajat olemme tässä avainasemassa. Parhaat täysin uudet ajatukset kuorokonserteissa saattavat olla myös taloudellisia voittoja. Taide ei voi elää rahasta, mutta sen tekeminen tarvitsee rahaakin.