Kirjoitan tätä blogikirjoitusta päivän myöhässä, mutta hyvällä tekosyyllä: lennän tällä hetkellä Pohjois-Norjan vuonojen yläpuolella. Aurinko paistaa, alla näkyy luminen vuoristomaisema ja SAS:n tympiintyneet lentoemännät tarjoilevat pahaa kahvia ja ehkä hiukan parempaa teetä. Lentolippuni hintaluokka HAPPY ei kata mahdollisia ruokailutoiveitani: aamiaisesta täytyy maksaa kalliisti. Onneksi Hotell Sydspissenistä sai täyttävän aamiaisen: tuhtia leipää, pippurista kinkkua, outoa tummanruskeaa norjalaista juustoa ja munaa. Muistot viime vuoden kuoronjohtajapäivistä Kuopiossa tuovat vieläkin hymyn naamalle ja olisin mieluusti matkustanut kuoropäiville tänäkin vuonna. Matka Tromsaan tuli kuitenkin tietooni parin päivän ruhtinaallisella varoitusajalla, ja niin oli pakattava reppu, peruttava osallistuminen 30-vuotisjuhliin ja hypättävä lentokenttäbussiin.
Viikonloppumatka tänne syrjäseutuun liittyy – luonnollisesti – konserttiin, jonka johdan ensi kuussa Slovenian Ljubljanassa. Tromssassa asuva Ragnar Rasmussen ja hänen slovenialainen managerinsa ovat järjestäneet minulle henkiökohtaisen mestarikurssin, joka huipentuu konserttiin Slovenian radion kuoron kanssa. Ohjelman säveltäjänimet esiintymisjärjestyksessä: Wolf, Poulenc, Heiniö, Schumann, Rautavaara, ja Vulc (lausutaan Vults). Harjoitukset alkavat ensi viikolla!
Viikonloppu oli erittäin inspiroiva ja mielenkiintoinen. Tänä vuonna sekä Norjan kansallisen nuorisokuoron että maailman nuorisokuoron (World Youth Choir) taiteelliseksi johtajaksi kiinnitetyllä Rasmussenilla on valtavasti opetettavaa, mitä tulee lauluäänen tukemiseen, johtajan sisäiseen balanssiin sekä johdettavan musiikin sisäistämiseen. Tromssassa hän johtaa kansainvälisesti menestynyttä Vokal Nord –kamarikuoroa sekä Tromssan yliopiston Mimas-sekakuoroa. Kiireisen aikataulunsa vuoksi ehdimme tehdä töitä yhdessä kahtena aamupäivänä – muun ajan Tromssassa vietin hänen assistenttinsa kanssa, joka on muutaman kuukauden sitten muuttanut Ljubljanasta tänne pohjoiseen.
Hämmästyksekseni kaupungista ei tunnu löytyvän houkuttelevia paikallisia ravintoloita – pääkävelykatu on pullollaan aasialaisia pikaruokaloita ja kebab-kioskeja. Kylmä viima puree luihin asti, joten eräänä iltana syöksähdämme SAS-hotellissa sijaitsevaan Yonas-pizzeriaan. Cokis-lasien äärellä vaihdamme ajatuksiamme kuoromusiikista. Uusi tuttavani kertoo olevansa äärettömän helpottunut, kun päätti lähteä Sloveniasta pois. Paluusuunnitelmia hänellä ei toistaiseksi vielä ole. ”Kun on 20 vuotta tehnyt töitä pienessä maassa ja aina samojen ihmisten kanssa, on aika vaihtaa maisemaa”. Kyseessä on todella menestynyt ja arvostettu kuoronjohtaja Sloveniassa: yksi hänen kuoroistaan menestyi mm. Tampereen Sävelen kuorokatselmuksessa (3 kultaleimaa) muutama vuosi sitten. Hän on johtanut seminaareja kuoronjohtajille, ollut vastuussa maan radion kamarikuoron taiteellisesta johdosta ja matkustanut ympäri maailmaa kantaesittämässä uusia slovenialaisia sävellyksiä. Mitä hän tekee nyt? Opettaa Rasmussenin kuoroissa äänenmuodostusta, laulaa kuorossa ja johtaa Berlevågissa toimivaa projektikuoroa. Berlevåg? Joudun katsomaan kartasta. Kyseessä on Nordkappin tuntumassa sijaitseva pikkukylä. ”Lennän sinne muutamana viikonloppuna kaudessa. Tällä hetkellä työstämme rock-versiota Carmen-oopperasta!”, hän kertoo huvittuneena. Taitaapa todellakin olla erilaista työtä kuin Slovenian kansallisradion uumenissa.
Keskustelemme maaliskuun konsertista ja tutkimme laulajalistaa. Seuralaiseni tuntee kaikki 24 laulajaa henkiökohtaisesti ja kertoo minulle, kuinka vihainen hän oli, kun kuuli, että kaksi harjoituksistani on jouduttu perumaan toisen kuoron päällekkäisen projektin takia. ”13 radion kamarikuoron laulajaa ovat mukana myös Kamarikuoro Aven konsertissa, mutta miten he kehtaavat vähentää kallisarvoista harjoitusaikaasi sen takia? Radio olisi hyvin voinut palkata eri laulajat tähän projektiin, sillä se on ollut tiedossa jo melkein vuoden etukäteen.” Niinpä niin, ajattelen: yhtäkkiä Ljubljanan kuoroelämä alkaa muistuttaa Helsinkiä. ”Wolf ja Schumann ovat laulajille tuttua kamaa ennestään, mutta Heiniön Luceat vaatii paljon aikaa ja sisäistämistä. Samoin Rautavaaran Halavan himmeän alla tulee olemaan työläs tekstin takia! Minua niin raivostuttaa, tämä on tyypillistä slovenialaista huolimattomuutta! Syy peruutuksiin on liian rankka aikataulu, mutta oikea syy on tietenkin toisen kuoron päällekkäiset harjoitukset!” Hetkeksi on helppo unohtaa, että istumme maailman pohjoisimman yliopistokaupungin räkälässä mussuttamassa rasvaista pizzaa. Missä vaiheessa maalma pääsi kutistumaan näin rajusti?
Komorni zbor RTV Slovenija ei kuitenkaan ole enää sitä, mitä se oli esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Ennen konsertteja oli säännöllisesti ja vierailevia johtajia olivat esimerkiksi Stefan Parkman. Kuoron säännöllisen toiminnan lakkauttaminen loi pahaa henkeä joidenkin kuoromaailman vaikuttajien välille. Nykyään konsertteja on paljon harvemmin. Kysyn, paljonko laulajille tullaan maksamaan minun johtamasta periodista, johon sisältyy konsertin lisäksi kahdeksan harjoitusta ja kenraaliharjoitus. Vastaus: noin 500 euroa. Harjoitukset alkavat joka päivä vasta klo 18 ja jatkuvat aina klo 22 saakka.
Kun on asunut tietyssä maassa koko ikänsä, niin asenne omaa yhteiskuntaa ja työkenttää kohtaan voi helposti muuttua todella kriittiseksi. Tällöin voikin olla hyvä idea saada vähän perspektiiviä ottamalla esimerkiksi virkavapaata ja ajamalla täydellä autolla niin kauas, ettei kartalle meinaa mahtua – jos se on mahdollista. Mietin kuitenkin projekteja ja töitä, joita olen kuullut Rasmussenin assistentin tekevän täällä Norjassa – 20 vuoden jälkeen nekin saattaisivat tuntua työläiltä ja monimutkaiset suhteet kollegojen välillä saattaisivat vaikuttaa työmotivaatioon. Onkohan ulkopuolisena aina turvallisempi ja mukavampi olo? Kävi miten kävi, odotan jo todella innolla harjoituksia Ljubljanassa ja kaikkien 24 laulajan tapaamista. Olen iloinen suomalaisen musiikin osuudesta konsertissa ja toivon, että projektimme tulee olemaan heillekin antoisa ja mielekäs.
Tänään ehdin vielä levähtää, mutta ennen seuraavaa matkaa kalenterissa on kuoroleirejä Kamarikuoro Krysostomoksen kanssa, konsertteja Sibafestissä, harjoituksia Kaamoksen, Diafonian, Savolaisen Osakunnan Laulajien ja Tampereen Filharmonisen kuoron kanssa ja opintoja (solfakurssi, kuoromusiikin historian luennot, kuoronjohtotunnit). Väistämättä alkaa hymyilyttää: onpa hauskaa olla matkalla kotiin!
